Amadoulla ja Mariamilla oli takanaan parikymmenvuotinen yhteinen ura, kun Manu Chaon tuottama Dimanche A Bamako (2004) johdatti heidät maailmanmaineeseen, Saksan listaykköseksi sekä Blurin, Coldplayn ja U2:n kakkosbändiksi. Edeltäjäänsäkin onnistuneempi Welcome To Mali (2008) vahvisti duon asemaa yhtenä malilaislähtöisen musiikin johtotähdistä.
Pariskunta irtautui jo ennen läpimurtoaan juuristaan ottamalla vaikutteita muualta Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä sekä bluesista, rockista ja funkista. Folila siirtää painotuksen yhä länsimaisemmaksi kutsumalla mukaan Santigoldin ja TV On The Radion kaltaisia vieraita. Englanninkieliset kertosäkeet flirttailevat popmusiikin valtavirran kanssa. Puhaltimet ja urut voimistavat soundia, jota toki edelleen hallitsevat afrikkalaiset kieli- ja jousisoittimet.
Vaikutteiden ja vierailijoiden haalimisessa on riskinsä. Periaatteessa tuoreistakin aineksista saattaa syntyä sekametelisoosi, jossa mikään ei maistu kunnolla. Folila ei kuulu duon ehjimpiin albumeihin, mutta se säilyttää silti fokuksensa suhteellisen hyvin. Tästä lankeaa kiitos musiikin tuliselle tunnelataukselle ja Amadoun elinvoimaisesti rokkaavalle aavikkokitaralle.
