Peräti viisi vuotta on jo vierähtänyt sokean malilaispariskunnan edellisestä Folila-albumista, mutta sinä aikana länsimaisen bluesin, rockin ja soulin ”siemenpankissa” onkin tapahtunut kauheita. Isis hallitsee osia maasta ja pyrkii kieltämään kaiken musiikin. Soittaminen ja laulaminen on hengenvaarallista.
Siinä missä Folila pursusi rokkareita, Malin ja koko maailman tilanteeseen nimellään osuvalla La Confusionilla vierailee lähinnä afrikkalaisia, kuten ngoninsoittaja Youssef Diabate. Amadoun ja Mariamin vuorotellen ja unisonossa laulamat melodiat ja bambaran/ranskankieliset tekstit huokuvat sekä syvää bluesia ja Afrikkaa että peräänantamatonta elinvoimaa ja nihilismistä kieltäytymistä, mutta ranskalaiskosketinsoittaja Adrien Durandin sointi on kuin suoraan 80-luvulta, kun eurooppalaistuottajat kilvan yrittivät modernisoida afrikkalaisten musiikkia rumpukoneilla ja syntikoilla huonoin tuloksin. Myös Amadoun ilmeikäs kitarointi on vähissä kasarielektroisten biittien ja kaikuvien syntikoiden soidessa etulinjassa.
Syvästi sielukas laulu ja sydämeenkäyvät sävelmät puhuttelevat kovasti, mutta banaali tuotanto himmentää levyn hohtoa. Manu Chaon coolisti oivaltava tuotanto mestarillisella Dimance á Bamakolla (2005) paini aivan eri sarjassa.