Klassisella oopperahenkisellä laulajattarella varustettu melodinen power-vaikutteinen metalli ei tietenkään voi olla suuren suomalaisbändin yksinoikeus, mutta omien tekemistensä vertauttaminen genrekuninkaaseen ei välttämättä ole kaikkein järkevin ratkaisu. Toki River Of Tuonea voi ja kannattaa puolustella lukuisilla Nightwishistä ja lajin euroedustajista eroavilla yksityiskohdilla, mutta yleisvaikutelma osuu aivan lähimaastoon. Ja, useimmiten, yleisvaikutelma ratkaisee.
Virtuocityn raunioilta kasaantunut Amberian Dawn etsi riveihinsä Heidi Parviaisen, kun syntynyt materiaali ei enää osunut aiemman laulajan Peter James Goodmanin tyyliin. Jylhissä ja mahtipontisissa tunnelmissa vietetäänkin koko levy ja sanoitusten fantasia-aiheet alleviivaavat power-henkeä. Pitkän soittokokemuksen ansiosta Amberian Dawn on valmis ja taitava porukka, jonka musiikki on helposti lähestyttävää. Biisien yksiulotteisuus kuitenkin piinaa: tällä konseptilla olisi mahdollisuus paljon vaihtelevampaan ja syvempään kappalevalikoimaan.
Olisikohan taktiikkana ollut se, että ensimmäisen levyn perusläpseellä otetaan yleisö haltuun ja toisella laajennetaan skaalaa? Toivotaan, sillä tällaisena Amberian Dawn on vaarassa jäädä jalkoihin.
