Nyt mennään ja isosti. Amberian Dawn on edellisillä levyillään hävinnyt mahtipontisuudessa muille oopperametallibändeille, mutta nyt yhtye korjaa tilanteen kertaheitolla. Bändin uudet biisit ovat massiivisia teoksia, ja massiivista on myös levyn tuotanto. Amberian Dawnin suuntimaa suuren maailman meininkiin alleviivataan vielä baritoni Markus Niemisen vierailulla, ja Virvatuulten laulu kohoaa levyn merkkipaaluksi puhtaalla oopperamaisuudellaan.
Amberian Dawn on saanut rapaa niskaan, kun bändi kuulostaa varsin paljon Nightwishiltä ja Epicalta. Myös Amberian Dawnin musiikillinen kehitys tuntuu noudattavan esikuviensa kaavaa: kaikki on levy levyltä suurempaa ja mahtipontisempaa. Tästä syystä biisit ovat nyt kallellaan erityisesti Nightwishin suuntaan. Vaikutteiden hyödyntäminen ei ole rikollista toimintaa, mutta jotkut ottavat moiset asiat mielellään lyömäaseiksi.
End Of Eden tarjoaa hyviä sävellyksiä ja bändi ottaa uutuudellaan merkittäviä edistysaskeleita, jotka avaavat bändille sen viimeisenkin portin sinfoniametallin ytimeen. Tosin siellä taitaa alkaa olla ahdasta.
