Trail Of Deadin tiet Interscopen kanssa erkanivat So Divided -levyn (2006) jälkimainingeissa, kun yhtye koki, ettei saanut levy-yhtiöltä riittävästi tukea. Suurta lovea välirikko tuskin teki Interscopen kukkaroon, sillä hyvistä kritiikeistä huolimatta Trail Of Dead ei ole koskaan myynyt merkittäviä määriä levyjä. Tämä siitäkin huolimatta, että parilla viimeisimmällä albumillaan yhtye otti selvän suunnan kohti melodioita ja eheitä kappalerakenteita.
The Century Of Selfin johtava ajatus on ollut nauhoittaa musiikista mahdollisimman suuri osa livenä ja jättää sen mukanaan tuomat rosoisuudet osaksi kokonaisuutta. Trail Of Deadin tapauksessa suoraviivainen tuotantotyyli ei kuitenkaan tarkoita garage-estetiikkaa tai tahallisen paskoja lo-fi-soundeja, vaan suurta, paikoin lähes hallitsemattomuuden rajoilla kulkevaa äänivallia, joka kehystää useimmiten varsin perinteisiä rocksävellyksiä.
Vaikka bändi onkin jollain tasolla palauttanut itseään ajassa taaksepäin, ei kyseessä ole nostalginen paluu sen varhaisvuosiin. The Century Of Self -albumi on eräänlainen tiivistymä Trail Of Deadin yli kymmenvuotisen levytysuran parhaista hetkistä. Harvoin käsissä on levy, joka kuulostaa samanaikaisesti särmikkäältä ja pidätellyn vihaiselta, mutta myös mukavasti popkorvaa hyväilevältä. Trail Of Deadilla tämä taito on hyvin hallussa.
