Tukholmalaisen Dina Ögonin konsepti on ollut alusta asti viehättävä. Toteutus on jättänyt kuitenkin kylmäksi. Hissisoulin tunnelmat, soft rockin melodiat ja veltosti napsuvat funk-kompit ovat istuneet hyvin yhteen, mutta immersiivisen lumon sijasta musiikista ovat välittyneet lähinnä elastinen taituruus ja nokkela jäljittelykyky.
Onneksi kolmas kerta sanoo toden. Orion on kauttaaltaan linjakas albumi, jolla eri elementit sekä säilyttävät erityispiirteensä että sekoittuvat salaperäiseksi värileikiksi. Bo Kaspers Orkesterin tyyneys kohtaa varhaisen The Cardigansin indietajun, ovelat arabeskivivahteet dungenilaisen aikakausirepresentaation ja hiottu tuotantojälki rahisevan vinyylinostalgian. Kaiken yllä kummittelee Anna Ahnlundin lauluääni syvimmät tunteensa kutkuttavasti peitellen. Tulkittavanaan solistilla on nippu orkesterin toistaiseksi parhaita kappaleita: Firad, Det läcker, Milton…
Vaikka Dina Ögonin suhde menneisyyteen on edelleen yhtä instrumentaalinen kuin trendikäskin, luo musiikki omanlaisensa universumin. Kuplaa kehystävät lähes ärsyttävän rikkeettömät soinnit ja naurettavan helposti omaksuttavat sävelkulut, mutta niiden summana syntyy jotakin vastustamatonta. Orionin sumussa pöllyää
