Arvio: Five Finger Death Punchin Afterlife on ponneton ja hengetön levy, josta puuttuu sielu

Five Finger Death Punch
Afterlife
Better Noise

Five Finger Death Punchiin on liitetty määreet ”moderni thrash metal” ja ”metalcore”, mutta onpa bändiä kutsuttu myös ”Las Vegas -metalliksi”, mikä taitaa olla se kuvaavin määre. FFDP:n musiikissa kun ei ole metalcorea kuin nimeksi, mutta bling blingiä siitä ei puutu.

Bändi esiintyi menneenä kesänä Tampereen Sauna Open Airissa ja osoittautui lavalla hyvinkin viihdyttäväksi ryhmäksi. Niinpä tuoreeseen albumiin tulee tarttuneeksi myönteisin odotuksin. Aloitusraita Judgement Day lupaa hyvää, sillä tymäkkä ja mieleenpainuva ralli pistää veren kiertämään, mutta sitten tulee läpsy naamalle.

Bändin kappalemateriaali osoittautuu nopeasti ponnettomaksi ja hengettömäksi, myös ne muutamat semiballadit, joilla kosiskellaan sitä suurinta ostavaa yleisöä. Tyylillisesti levy pinnistelee metallin puolelle, mutta sävellykset itsessään ovat keskitasoista ja usein jopa sen alle asettuvaa pop-musiikkia, johon särökitara ja muut asiaan kuuluvat äänimaisemat on liimattu päälle. Tuotanto on siivoa, vaaran tunne on jätetty edelleen studion komeroon.

Five Finger Death Punch oli joskus kehityskelpoinen metalliryhmä, mutta nykyään sisällöllisesti perin köyhäksi jäävä orkesteri. Ulkoiset puitteet sillä on edelleen kunnossa, mutta sielu hukassa. Eikä sitä tässä tapauksessa kannata etsiä edes kaurapuurosta, vaan ainoastaan bändin omilta juurilta.