Arvio: Jukka Takalon uutuudella kuulee kaikuja Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta -klassikosta

Aknestik-veteraanina rocktähteyttä maistanut Jukka Takalo jatkaa laulaja-lauluntekijänä luontoa, pohjoista kotiseutuaan ja myös rakkautta puolustavaa linjaansa. Takalon kuudes sooloalbumi seuraa perusteemoiltaan edeltäjäänsä Vaarojen lauluja (2018). Kun haaveet ja huolenaiheet ovat paljolti vanhat tutut, niin muutos kuuluu lähinnä levyn musiikillisessa toteutuksessa. Vaarojen laulut oli puhaltimineen ja jousineen rohkea irtiotto perinteisestä bändi-ilmaisusta, mutta Jokivarsien laulut peruuttaa kohti ”normaalia” päiväjärjestystä.
Piia ja Johnny kehystää yhteiskunnallista muutosta ja ihmistä sen pyörteissä täydellisyyttä hipovana poplauluna, jonka terävissä huomioissa voi kuulla Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta -klassikkoon rinnastuvia elementtejä. Merikosken paluu on väkevä kiteytys Jukka Takalon välittävästä luontosuhteesta. 70 vuotta sitten vesivoimalaitokselle alistettu koski saa kuorosovituksineen jylhän ja hivenen mahtipontisenkin puolustuspuheen. Kemin savuista albumi vaeltaa Oulanka, Kuusinki, Vuotunki ja Suitinki -kappaleen myötä lähemmäksi itärajaa.
Ydinsanomansa vakavuudesta huolimatta Jukka Takalo uskaltautuu myös leikkisäksi antaessaan Ding dongin lähestyä Aknestikin syntsapitoisia pophelmiä.