Arvio: Kovaa kamaa – Rätön ja Lehtisalon merkillisen musiikin parissa vierähtää aika kuin siivillä

Rättö ja Lehtisalo
Kovaa kamaa (Parhaat 2003-2018)
Ektro

Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon luovuus on levittäytynyt lukuisiksi yhtyeiksi, performansseiksi ja poikkitaiteellisiksi projekteiksi. Niinpä on yllättävää huomata, miten fokusoituneelta kaksikko on kuulostanut omilla nimillään operoidessaan. Vaikka yhteinen matka on kulkenut futuroabsurdismista akustisiin kummitustarinoihin ja pseudoeksaktista tiedeparodiasta autourheilun historiaan, on sekä levyjen sisälle että niiden välille punoutunut paksu punainen lanka.

Sen verran vuosien varrelle on mahtunut aaltoiluakin, että avoimen yleisöystävällisesti laadittu kokoelmalevy on tervetullut tiivistelmä muusikoiden aivoituksista. Siinä missä parivaljakon pitkäsoitoilta on löytynyt usein hukkaminuuttejakin, pyhittyy kärkikappaleiden varaan tukeutuva kooste suorastaan häkellyttävän tasalaatuiseksi kokonaisuudeksi. Muutamat albumikokonaisuuksien ulkopuolelle sirotellut aarteet – esimerkiksi Spiritismi ja Rokkia radiosta – vain lisäävät kokoelman arvoa.

Parituntinen pulahdus porilaisen eksentrismin kymessä vierähtää kuin huomaamatta. Hilpeästi hallusinoivat tarinat, niitä täydellisesti tukeva soitanta ja häpeilemättä kosiskelevat melodiat nivoutuvat aukottomaksi kavalkadiksi, joka on viihdyttävä ja älykäs, mielikuvallinen ja looginen, piruileva ja herkkä. Levyn äärellä on helppo nauraa niin löytämisen ilosta kuin puhtaasta mielihyvästäkin.