RÄTTÖ JA LEHTISALO: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä

Circlen komentaja Jussi Lehtisalon ja Kuusumun Profeetan visionääri Mika Rätön liitto ei tule yllätyksenä, sillä onhan Rättö lainannut maanista ääntään Circlelle niin keikoilla kuin levyilläkin. Etukäteen tämän projektin kohdalla mietitytti lähinnä se, että kummalta emoyhtyeeltä levy kuulostaa enemmän. Vastaus on että molemmilta, ja hämmästyttävän tasapainoinen siitos siitä onkin tullut, kun ottaa huomioon, että Circle jyrää nykyään lähinnä voimalla ja Kuusumu voiman käytön puutteella.

Miehet ovat tuoneet projektiin omat piirteensä ja luoneet sitä kautta jotain, mitä kumpikaan yhtye tuskin omillaan tekisi. Rättö on tuonut hippiestetiikan ja mystiikan, Lehtisalo biisirakenteet (tai rakenteettomuudet) ja hypnoottisuuden. Ja mikä hämmästyttävintä, lopputulos on helpoimmin lähestyttävää materiaalia mitä näiltä miehiltä on totuttu saamaan. Tämä on melkein poppia, tosin mukavan vanhankantaista ja varsin nyrjähtänyttä sellaista.

Levyn äänimaailma koostuu hyvin vähistä elementeistä. Lehtisalo soittaa efektoimattomalla sähkökitaralla yhtä ja samaa sointua, ja lisää päälle hienoisen grooven bassolla. Rättö soittaa rumpuja äärimmäisen minimalistisesti, viimeistellen paketin usvaisella kosketinmatolla ja piippailevilla kasarisoundeilla. Duoa auttaa siellä täällä kitaramelodioita soittava Aki Peltonen.

Kuusumun Profeetan riveissä hienoja tekstejä laulanut Rättö on tällä kertaa pistänyt logiikkansa randomille. Biisinnimet kertovat kylliksi: Avaruusshampanja, Vihertävä Mies ja Muinaiset Taikurit. Yllättävän hyvin Rätön nonsense kuitenkin kestää kuuntelua ja hänen puoleensa pakottava ääni kantaa levyä hyvin pitkälle.

Mielenkiintoinen levy tämä on ja suureksi osaksi myös hienoa musiikkia. Harmittavasti vain se ei jaksa pitää otteessaan, sillä monessa biisissä on kovin vähän ideaa. Onneksi levy kestää vain reilun puoli tuntia.

Paljon ainutlaatuisia hetkiä levy kuitenkin tarjoaa. Pisimmän korren vetää pökerryttävän hieno avausbiisi Valonnopeus "hei hei c'mon/ hei hei shalalalallalaa" -rallatuksineen. Miesten historian huomioiden vielä rohkeampi loikka popmusiikin puolelle olisi tehnyt levystä muutakin kuin kiintoisan sivuprojektin.