RÄTTÖ JA LEHTISALO: Uu mama

RÄTTÖ JA LEHTISALO
Uu mama
Ektro

Mika Rättö (kestävyysjuoksu) ja Jussi Lehtisalo (jääkiekko) tunnetaan toimeliaina neroina. Jos Uu mama -levy olisi tuntemattomien nulikoiden debyytti, leuhottaisin siitä kaikille, jotka jaksaisivat minua kuunnella. Nyt se tuntuu taas yhdeltä työpäivältä porilaisten taiteilijoiden toimistossa – siitä huolimatta, että kaksikon edellinen levy Ed Benttonin briljantti stabilismi ilmestyi neljä vuotta sitten!

Tyylilajiltaan Uu mama on kuten edeltäjänsäkin, kaikkea ja ei mitään. Se on syönyt kaiken maailman musat – diskon, progen, psykedelian, folkin, krautrockin, iskelmän ja niin edelleen – ja  sylkee ne ulos muodossa, joka on taatusti ainutlaatuinen. Soitto on pääosin ihastuttavan kepeää ja orgaanista, mutta toisaalta Pohjoismaista yhteistyötä -kappaleen loppu lyö paatoksessaan kaikki ennätykset. Yhdentoista raidan joukkoon mahtuu myös pari tilkettä, jotka eivät löydä paikkaansa ja vie levyä eteenpäin.

Kaiken osuessa kohdalleen Rätön ja Lehtisalon ihastuttava piittaamattomuus osoittaa taas, että yhdessä sovitut säännöt ovat esimerkiksi liikennettä ja shakkia varten. Popmusiikissa niitä ei tarvita. Tällä kertaa kappaleista yli muiden nousevat Katinkurun ampumaradalla, jossa Rätön arkinen juoksulenkki saa surrealistisen käänteen, ja keikkabravuuri Viisi ystävää, joka voi hyvinkin viitata Boney M:n Daddy Cool -klassikkoon ja jonka kertosäkeessä puhutaan kielillä.