RÄTTÖ JA LEHTISALO: Pari lepakkoa Transylvaniassa

Keskeiseltä tuntuvalla Peltojen poikki pääkaupunkiin -raidalla Suomen Talvisota kohtaa Kraftwerkin Autobahnin. Rytmiltään monotonista, mutta muuten maisemarikasta matkaa maustetaan onomatopoeettisella ääntelyllä ja folkisti helisevällä kitaralla. Jos tämä on Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon käsitys popmusiikista, hyppään junaan mielelläni.

Porin epeleillä on sekä takanaan että edessään mittava katalogi. Tälläkin albumilla he toteuttavat doktriinia, jonka mukaan tärkeintä on tekeminen, ei lopputulos. Harmittavan levitaatiotapauksen kirjoituskoneen äänet ja pöhkö viheltely turvaavat progressiivisen rockin klisepankkiin, mutta muualla miesten mieli on avoin ja musiikin suunta eteenpäin.

Kopernikus hortoilee näkinkengässä -debyyttiin (2003) verrattuna Pari lepakkoa Transylvaniassa -levyssä on vähemmän diskoa ja enemmän akustisia kitaroita sekä hetkessä elämistä. Edeltäjänsä tavoin se herättää enemmän kysy-myksiä kuin antaa vastauksia. Jokin minussa sanoo, että avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja pitäisi molemmista levyistä.