Arvio: Maagisia mantroja, leikittelevää psykeprogea – King Gizzardin huima julkaisutahti loihtii helmiä

King Gizzard & The Lizard Wizard
Polygondwanaland
Heavenly

On suurenmoisen mielenkiintoista rakentaa arvostelua sellaisen yhtyeen albumista, joka on ehtinyt julkaista viidessä vuodessa jo 13 albumia, joista viimeisimmät viisi viime vuoden aikana. Polygondwanaland on niistä toiseksi viimeinen.
Satunnaisten aiempien Gizzard-maistiaisten valossa tämä ensimmäinen kokonaan kuuntelemani yhtyeen albumi on kaikin puolin tosi hyvää ellei suorastaan loistokasta kamaa, jossa folkahtava ja kepeästi leikittelevä psykeproge linjautuu välittömyydessään hyvin vetovoimaiseksi, melodiseksi laulun ja soiton iloksi.

Eeppinen, lähes 11-minuuttinen introraita Crumbling Castle on heti ainutlaatuinen, sävelissä ja lyriikassaan kiehtovan tautologinen maratonimantra. Sitarimaiset kitarasoinnutukset solmiutuvat yllättävän jämeriin rumpujen ja basson komppikuvioihin. Teoksen eri elementit saavat jatkoa muissa yhdeksässä stygessä. Herkkä laulu kertoilee fantasioitaan, basso kuljettaa melodioita lähes funkahtavin soinnuin, koskettimet levittävät nautinnollisten väreiden mattoja äänitilan lattialle ja seinille, kujeilevat kitarat pikkaavat ja komppaavat omia ristipistojaan. Maaginen yhtenäistunnelma on rikkumaton ja mystisen kaunis.