Uhkaava ambient-musiikki kehittyy kerroksittain, sulautuu jouhikon ääniin ja katoaa lopuksi tyhjyyteen. Elektroniikan yhdistäminen kansanmusiikkiin on vaikea laji, mutta saamelaisartisti Ánnámáret todistaa, että siinä voi onnistua.
Artistin toisella Bálvvosbáiki-albumilla muinaisten jumalten oikut opettavat kunnioittamaan luontoa. Teokset pitävät otteessaan ja niiden muassa sukelletaan tummiin vesiin. Nimikappaleessa shakuhachi-huilu soittelee piinaavan jylinän lomaan. Sieidi osoittautuu ihanaksi häiriömusiikiksi, joka voisi hyvin olla kotoisin Aphex Twinin levyltä. Modernien palvontamenojen jälkeen on suvantohetken aika. Kuuluu rauhoittavaa aallokon ääntä ja hypnoottista joikua. Ällistyttävä laulu kattaa koko elämänkaaren. Lapsekas henkäily vaihtuu itkijänaisen valitukseen. Välillä kuulostaa kuin kiukkuinen šamaani purkaisi energioitaan. Kun pilvien haltija pullistelee Ozus-kappaleessa, voi aistia kuinka pieni ihminen onkaan luonnonvoimien edessä.
Perinteistä ammentava musiikki saa aikaan syviä tunteita, joiden välittymistä elektroninen maisema tukee. Kaunis lopetus Čuoivvatáldu jättää soimaan tärkeimmän instrumentin eli lauluäänen.