No Home Recordilla (2019) Sonic Youthin jälkeisen soolouran aloittanut Kim Gordon palaa – jos mahdollista – vielä edeltäjäänsäkin vaikeammin sulavalla äänitteellä. The Collectivella improvisoituun ja ylipäätään kokeelliseen musiikkiin mieltynyt Gordon toteuttaa itseään tavalla, joka on todella kaukana siitä suhteellisesta vapaudesta minkä Sonic Youth jo mahdollisti.
Muun muassa John Calen, Yeah Yeah Yeahsin ja Charli XCX:n tuottajana meritoituneen Justin Raisenin myötävaikutuksella Gordon pukee biisinsä tummina jytiseviin beateihin ja kikkailevuuteen saakka efektiseen elektroniseen asuun. Koneiden ja Gordonin äänten kovavolyymisistä vyyhdeistä on yhtä vaikea löytää juonta kuin lähinnä puhelauletuista teksteistä. Bye Byella Gordon sentään luettelee vakaalla äänellään erinäisiä tarve-esineitä silmäripsien kihartimesta korvatulppiin ja e-pillereistä poolopaitaan.
Shelf Warmer rauhoittaa tunnelmaa ennen kuin The Believersin ryntäävä tausta saa industrialististen äänten törmäytyksen kuulostamaan rockilta. Dream Dollarin kiihkeä suoruus sinetöi vaikutelman, että The Collective on nautittavuuden suhteen vahvasti takapainoinen albumi. Kokonaisuus, josta puhuttaessa haastava on liian laimea adjektiivi.
