Sophien eli Sophie Xeonin (1986–2021) menehdyttyä tapaturmaisesti häneltä jäi jälkeen keskeneräinen albumi. Sophien äänitysteknikkona toimineen veljen Ben Longin valmiiksi saattama kokonaisuus hämmentää. Missä määrin voi puhua puhtaasti Sophie-julkaisusta?
Levy on möhkälemäinen, tunnin pötkö juuri sellaisia ääniä ja rytmejä, jotka nostivat Sophien 2010-luvun merkittävimpien musiikintekijöiden joukkoon. Jotain kuitenkin uupuu, kun levy ei shokeeraa, kosketa ja naurata lainkaan siinä määrin kuin 2018 julkaistu mestariteos Oil Of Every Pearl’s Un-Insides. Sophie lähinnä uuvuttaa.
Levykokonaisuus on aivan liian pitkä ja täten levyn loppuun säästellyt popvaliot kuten Always And Forever ja My Forever jäävät lapsipuolen asemaan. Alkupuolella kuultavat kokeellisemmat kappaleet tuntuvat luonnosmaisilta ja keskeneräisiltä. Tukkoon ahdettua levyä on vaikea kuunnella kokonaisuudessaan yhdeltä istumalta.
Sophien viimeinen albumi tuntuu enemmän kuolinpesän tyhjennykseltä kuin artistin uran sinetöivältä muistomerkiltä. Vaikka levyllä on useita hienoja hetkiä, epätasaisuus, tyhjäkäynti ja hengettömyys syö kokonaisuuden tehoja. Ei näitä kaikkia kappaleita olisi tarvinnut julkaista.