Nössöpunkin, pöhköpopin ja teiniunelmien sanan ja soinnin saattajaksi ilmoittautunut Teini-Pää pitää toisellakin albumillaan edelleen kiinni parhaista prinsiipeistään. Niistä tärkein on olla ottamatta kohtalokasta askelta ”ammattimaisemmin” tuotetun poprockin noidankehään.
Riippumatta siitä, ovatko pää-teinit uppoutuneet feminiinisen rockin ja punkin historiaan, heidän molemmat albuminsa muistuttavat tekemisen ja kokemisen säheltävässä innossa Blondien ja Go-Go’sin ensialbumeja tai vaikkapa poikamaisempien Advertsin ja Ypö-Viiden ensimmäisiä julkaisuja. Uuden aallon edustaman tee-se-itse-musiikin kaunein ja kiinnostavin ydinasia, verrattoman vetoavat ja menevät biisit, on kaikessa hauraudessaankin järkähtämätön meriitti.
Kaikkien mainittujen verrokkien toiset albumit olivat kehityshakuisuudessaan pulmallisempia, joskin Teini-Pään kevyttä kitaravetoista riffailua eniten muistuttava Go-Go’s oli ainoa, joka myi itsensä peruuttamattomasti muovisemmalle pop-teollisuudelle. Muut nousivat tavalla tai toisella notkahduksesta uusiutuviin kokoonpanoihin ja vankempaan ja kestävämpään ilmaisuun. Teini-Pää välttelee levyllään määrätietoisesti ja onnistuneesti lopullista aikuistumista, koska sillä on vielä kovasti tahtoa, kanttia ja luovuutta lykätä tarkoitushakuisempaa täysi-ikäistä ajattelua. Todellakin, aikuisuuteen ei kasveta, vaan siihen rajoitutaan.
Teini-Päällä on vielä kovasti tahtoa, kanttia ja luovuutta lykätä tarkoitushakuisempaa täysi-ikäistä ajattelua.
Yhtyeellä on siis nyt Sata syytä aloittaa monia ajatuskulkuja, mitä tulee maailmanmenoon, ihmissuhteisiin ja yksityiskohtaisempiin hienosäätöihin elämässä. Lemmenasioissakin on aloittelijan markkinat, kun toisaalta väistetään sitoutumisen vaarat ja Kuka vaan käy, ja toisaalta on tehty päätös kenen kanssa kohdataan käsi kädessä maailmanlopun Supernova. Ihastuksen kohtaaminen voi tapahtua Sattumalta, jolloin ei uskalla nostaa katsetta kengistä tai sitten aloite on omissa käsissä ja kumppanille voi luvata Sun ei tarvi pelätä, vaikka häntä veisi myyttiseen Amerikkaan tai ”Austraniaan”.
Pop-melodinen ja rock-rytminen tatsi pysyy asioiden vaikeutuessa ja vakavoituessakin hyvin vaivattomana. Muistikuvat eloisasta livekeikasta vuoden takaa täydentävät mielikuvat Teini Pään vapaamuotoisesti ideoimasta ja improvisoimasta nuorisokuvaelmasta ja vilpittömyydestä sen pohjana olevien tunnekuohujen ja seesteisten johtopäätösten ilmituonnissa.
