Christofer Johnsson on ollut tuottelias kaveri viime vuosina. Nyt julkaistava albumi Leviathan III on trilogian kolmas, aiemmat osat julkaistiin vuosina 2022 ja 2021, ja kolmikko sisältää yhteensä 150 minuuttia oopperametallia.
Kuulijoiden onneksi Johnsson on päässyt yli omituisesta alituotettujen käppähevilevyjensä vaiheesta, jota hän eli varsinkin Sitra Ahra- (2010) ja Les Fleurs du Mal (2012) -albumeilla. Therioniin on aina kuulunut pieni kotikutoisuus ja ylituottamisen vältteleminen, mutta Leviathan-albumeilla Therion on ollut tämän suhteen jälleen tasapainossa.
Toinen onni on se, ettei Leviathania julkaistu tripla-albumina. Levyjä on saanut sulatella kaikessa rauhassa, vaikka ne ovatkin melkoisen samasta eeposhevipuusta veistettyjä. Ylitsevuotavan suureellisista melodioista, itämaisuuksista, oopperamaisista lauluista ja heavy metalin juurista ei tule pulaa kolmannellakaan osalla, joka on silkkaa Therionia.
Suurin ”mutta” kaikilla kolmella Leviathan-albumilla on se, että kukin niistä on ”vain” kolmen tähden Therionia. En tiedä olisiko edes kaikkien kolmen levyn materiaalin yhdistelemällä syntynyt yhtä todella hyvää albumia. Levyissä ei ole sinänsä mitään vialla, mutta jokaisen niistä päättyessä tekee mieli kuunnella jokin parhaista Therion-levytyksistä.
