Leviathan on tuhti ja monipuolinen tujaus sinfonista metallia. Joku saattaisi väittää albumin tukehtuvan omaan mahtipontisuuteensa, mutta Therionille itselleen levytys on vaatinut kurinalaisuutta ja pidättelyäkin. Lopputulema on yksi heidän helpoimmin sulavista teoksistaan.
Kyllähän valittu lähestymistapa ilahduttaa, varsinkin sinänsä hienon Beloved Antichrist (2018) tripla albumikoettelemuksen jälkeen. Therionilla on niin sanotusti hittivaihde silmässä ja nimibiisi iskee kuin Birth Of Venus Illegitima ikään. Toteutus on sopivalla tavalla massiivinen ja sopraanolaulu kuulostaa uljaalta. Useammallakin raidalla vieraileva Marko Hietala jeesaa Tuonelan folk metal -kertosäkeineen komeasti maaliin ja parin kappaleen miekkahevimeiningeissä on kuin uudestaan löydetyn nuoruuden intoa.
Leviathan hyödyntää klassisen ja raskaan musiikin perintöä laajalta alalta mutta maanläheisesti. Therionin lusikka käy toki myös tuoreemmissa soppakattiloissa ja mausteita lisätään kokeilevalla kädellä. Kaiken jälkeen bändi kuulostaa kuitenkin vain omalta itseltään miltei parhaiden vuosiensa kunnossa.
