Arvio: Therion-johtajan mukaan levyjä ei saisi tehdä fanien miellyttämiseksi, ja nyt hän teki itse juuri niin

Therion
Leviathan II
Nuclear Blast

Therion julkaisi neljä vuotta sitten siksi massiivisen Beloved Antichrist -paketin, että viime vuonna ilmestynyt Leviathan oli tervetullut kevennys. Mutta eipä sekään yhteen levyyn jäänyt, sillä Christofer Johnssonilla on työn alla trilogia, jonka toinen osa Leviathan II on valmis.

Johnsson on moneen otteeseen korostanut, että levyjä ei tehdä fanien miellyttämiseksi. Mutta nytpä tehtiin. Siksi kappaleista voi kuulla paljon tuttuja aineksia, hieman lainattuakin, ja jälki on takuuvarmaa Therionia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että albumi olisi ennalta-arvattava. Edelleenkin Johnsson saa kaivetuksi kappaleisiinsa jotain sellaista jännää, joka pitää visusti otteessaan.

Trilogian avaukseen verrattuna kakkososan mahtipontisuudesta on hieman tingitty ja nostettu sekä laulajat että melodiat keskiöön. Mutta olisiko suurempi ja massiivisempi tuotanto sittenkin palvellut paremmin kokonaisuutta? Näin ehkä olisi saattanut olla, mutta se ei välttämättä olisi edustanut Therionin puhtainta olemusta. Nyt riisutumpi toteutus antaa kappaleiden hengittää ja luo mielikuvaa nimenomaan klassisen musiikin perinteeseen nojaavasta metallista, ja bändin valitsemalle tielle on lopulta aika helppo kallistua.

Therion pystyy edelleen tarjoilemaan ihan omanlaisensa musiikillisen matkan ja on aika hienoa, että koko 35 vuoden levytysuransa ajan Johnsson on kyennyt julkaisemaan mielenkiintoista, käänteentekevää ja relevanttia metallia. Ei siihen ihan joka poika pystykään.