THE BAND: A Musical History

The Band on onnistui levyillään modernisoimaan perinteisen amerikkalaisen kansanmusiikin ja yhdistämään sen gospelin, bluesin sekä soulin ohella rockmusiikkiin sulavammin kuin kenties kukaan muu. Samaan aikaan, kun aikalaiset keskittyivät haistattelemaan vanhemmilleen ja polttamaan tähtilippuja konserteissa, The Bandin 26-vuotias kitaristi Robbie Robertson kirjoitti kenties osuvimman kertomuksen etelän tappiosta Yhdysvaltojen sisällissodassa kappaleessa The Night They Drove Old Dixie Down. Tässä kohtaa lienee syytä mainita, että Robertsonin, Rick Dankon, Richard Manuelin, Garth Hudsonin ja Levon Helmin muodostamassa yhtyeessä olivat kaikki Arkansasissa varttunutta rumpali Helmiä lukuun ottamatta syntyjään kanadalaisia.

A Musical History kokoaa viidelle cd:lle The Bandin musiikillisen elinkaaren. Levyjen lisäksi pakettiin kuuluu satasivuinen kirja ja harvinaisesta kuvamateriaalista koostettu dvd. Matka lähtee liikkeelle 60-luvun alun Ronnie Hawkins & The Hawks -sessioista, jonka jälkeen Hawks jätti Hawkinsin ja nimi vaihtui muotoon Levon & The Hawks. Vuosikymmenen puolivälissä The Hawks toimi Bob Dylanin taustabändinä sekä studiossa että kiertueilla, eikä tämäkään kausi jää tällä kertaa käsittelemättä perusteellisesti, toisin kuin kymmenen vuotta sitten julkaistulla Across The Great Divide -boksilla.

Kakkoslevy pitää sisällään The Bandin erinomaisen Music From Big Pink -debyyttialbumin lähes kokonaisuudessaan. George Harrisonin mielestä kaikkien aikojen parhaan debyyttialbumin lisäksi mukaan on kelpuutettu samoissa sessioissa äänitettyjä ylijäämäkappaleita, vaihtoehtoisia ottoja sekä Bob Dylanin laulama, New Yorkin Carnegie Hallissa taltioitu Woody Guthrien I Ain't Got No Home. Kolmas levy keskittyy yhtyeen silloisessa kotikaupungissa Woodstockissa sävellettyihin ja äänitettyihin The Band- ja Stage Fright -albumeihin. Hauras demoversio Levon Helmin laulamasta All La Glory -kappaleesta on kokoelman ehdottomia helmiä, kuten myös liveversiot Rockin' Chair- ja Look Out Cleveland -biiseistä. Julkaisematon versio livenä studiossa taltioidusta 4% Pantomime -kappaleesta puolestaan ilahduttanee sekä The Bandin että Van Morrisonin ystäviä.

The Bandin 70-luvun alun lyömätön livekunto on aistittavissa paketin neljännellä levyllä. Richard Manuelin ja kumppanien upeat laulusuoritukset, Garth Hudsonin ilmiömäinen urkutyöskentely sekä kenties maailman svengaavimman valkoisen rytmisektion soitto hakevat yhä vertaistaan. Ei siis ihme, että muun muassa Wigwamin herrat perehtyivät huolella The Bandin tuotantoon.

Viidennen levyn esittelemät The Bandin viimeiset elinvuodet Kalifornian auringossa kuulostavat musiikin muodossa mahtavalta, vaikka yhtyeen sisäinen ilmapiiri olikin muuttunut ratkaisevasti Woodstockin ajoista. Rick Dankon laulama It Makes No Difference yhtyeen viimeiseltä varsinaiselta studioalbumilta Northern Lights – Southern Cross on yksi yhtyeen uran upeimmista hetkistä, ja hienoja esityksiä samalta levyltä löytyy enemmänkin.

The Bandin jäähyväiskeikka, joka taltioitiin myös filmille ja julkaistiin myöhemmin nimellä The Last Waltz, sivuutetaan uudella kokoelmalla melkein täysin. Mutta koska näiden moneen otteeseen julkaistujen liveraitojen tilalle on kaivettu arkistojen kätköistä esimerkiksi Dylanin kanssa New Yorkissa taltioitu rautainen Highway 61 Revisited, ei voi kuin kehua tätä pakettia.

The Bandin veljellinen hegemonia katosi vähitellen. Yhtyeen jäsenet alkoivat käydä keskenään katkeraa valtakamppailua, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Levon Helm muun muassa haastoi Robbie Robertsonin oikeuteen viime keväänä tekijänoikeusepäselvyyksistä. Päihteisiin sekä uuden naapurinsa Keith Moonin seuraan mieltynyt Richard Manuel kadotti vähitellen motiivin musiikin tekemiseen. Henkinen alamäki johti lopulta Manuelin itsemurhaan vuonna 1986. Rick Danko kärsi huumeriippuvuudesta ennenaikaiseen kuolemaansa saakka vuonna 1999.

Kuunnellessa Richard Manuelin herkkää demoversiota Twilight -kappaleesta, on vaikea käsittää, miten näin uskomattoman lahjakkaan yhtyeen tarina sai lopulta karvaan lopun. Onneksi musiikki elää tekijöitään pidempään.