BATTLE BEAST: Steel

BATTLE BEAST
Steel
Hype

Myötähäpeä oli ensimmäinen tunne. Wackenin hevimessun esiintyjäksi oikeuttavan bändikisan oli voittanut suomalaisporukka nimeltä Battle Beast. Kas kun ei Fire Dragon. Vahvasti 1980-luvulta peräisin oleviin hevihienouksiin luottavaa Steeliä kuunnellessa Battle Beast -nimen merkityksen oivaltaa: se on metallibändin otsakkeeksi riittävän korni ja mieleenjäävä. Etenkin se kertoo täsmälleen, mistä tässä on kyse.

Battle Beast junttaa hevinsä Judas Priestin perinnettä vaalien ja kunnioittaen ja lanaa samalla mutkat suoriksi Acceptin ja Mano­warinkin suuntaan. Takuuvarma keino saada näpeilleen ja köniinsä, jos ei tajua mitä on tekemässä. Battle Beast ymmärtää ja hoitaa hommansa leuka pystyssä, omaan tekemiseen totaalisesti luottaen ja vähät välittäen – niin vaikuttaisi – siitä mitä muut ajattelevat. Se on ainoa tapa selvitä suurmiehiin nojaavasta, jyskyttävästä perinnehevistä nimeään lokaamatta.

Suomen hevigenre on niin vahva ja näkyvä, että pinnankin alla kuplii koko ajan. Vahva perinne tuottaa alamaailman, josta iskeytyy silloin tällöin näkyviin Battle Beastin kaltaisia, taatusti muillekin kuin suomalaisille kelpaavia helmiä.