NME-lehti tyrkkäsi Biffy Clyron Puzzle-levyn (2007) sijalle 69 vuosikymmenen sadan parhaan albumin listallaan. Sama lehti hurrasi Only Revolutionsin kuultuaan Biffy Clyron olevan Britannian paras rockbändi. Parhaasta en tiedä, mutta Only Revolutionsilla yhtye on kekseliäämpi kuin koskaan aiemmin. Se korostaa pehmeämpää puoltaan, upottaa biiseihin kuin huomaamatta jousiorkesteria ja ksylofonia ja saa riffinsä eriskummallisesti kuplimaan. Bändi on tullut pitkän matkan punkimmista ja Nirvana-hakuisemmista angstibiiseistään.
Alku on hämmentävä, sillä The Captainilla skottitrio kuulostaa Walesin Funeral For A Friendiltä haikean laulumelodian takia. That Golden Rulella kurnuttaa stoner-kitara. Muutaman kerran repäistään rivakampi irtiotto, mutta God & Satanin, Know Your Quarryn ja Many Of Horrorin kaltaiset eloisat balladit ovat tämän levyn helmiä. Puzzle-levyn Who’s Got A Match? kuulosti vahvasti Queens Of The Stone Agelta ja ehkäpä juuri siitä syystä Josh Homme kilauttaa kitaraansa Bubblesilla.
Only Revolutions on aiempaa moniulotteisempaa, fiksumpaa ja silti helposti sulateltavaa Biffy Clyroa. Jos kuuntelukertojen määrästä voi mitään päätellä, tässä on yksi omista brittisuosikeista juuri tällä hetkellä. Ehkä NME on oikeassa?
