Skottitrio julkaisee yhdeksännen levynsä ja tunnelma on edelleen kliffa. Biffy Clyron kitararockia määrittävät duurissa soivat melodiat, alati läsnä olevat, täyteläiset laulustemmat sekä altsurockin dynaaminen sovitustapa, jossa kertosäeräjähdyksiä edeltävät eteerisemmät ja rauhallisemmat säkeistöt.
Tutuista aineksista yhtye on miltei kahdenkymmenen vuoden levytysuransa aikana kaivertanut oman, hieman rosoisen kulmansa, jonka partainen sointi on välittömästi tunnistettavissa. Nyt palettiin on lisätty valtavirran pop-elementtejä, esimerkiksi 2020-lukulaisia, huomiohakuisia laulukoukkuja sekä äärikompressoitua ja pumppaavaa yleissävyä, mutta myös aiempaa raskaamman käden rock-soitantaa. Tätä miellyttämisen ja omaehtoisuuden liittoa maustetaan miltei laulusta toiseen voimasanoilla. Biffy Clyro operoi nykyäänkin hymy korvissa ja keskisormi pystyssä!
Toisinaan piano- ja jousimausteilla ryyditetty bändisoitto on voimaannuttavaa ja suorastaan häikäisevän yhtenäistä. A Celebration Of Endings soi yhtä aikaa modernisti, popisti ja samalla erittäin rouheasti. Musiikkiteknologian näkökulmista lähestyttynä kyseessä lienee yksi kuluvan vuoden tähän mennessä komeimmista saavutuksista.
