BLAKE: Starbringer

Jo Blaken debyytti Fireroot oli komea siivu raskasta ja täkäläisittäin tyylikkään psykedeelistä rockia. Starbringer pistää piirun verran paremmaksi. Kokoonpano on pistetty uuteen uskoon ja tuntuu, että myös asenne musiikintekoon on muuttunut rennommaksi, mikä väistämättä myös kuuluu lopputuloksessa. Starbringer on paitsi tuhtia rockausta myös yllättävän letkeää rullausta. Firerootin äänitysolosuhteet olivatkin sen verran dramaattisia, että kehityksen ymmärtää.

Joitain on Aaro Seppovaaran matala lauluääni ärsyttänyt, mutta tällä kertaa mölyt pidetään mahassa, sillä mies on kehittynyt laulajana isoin askelin. Eniten Starbringer vakuuttaa kuitenkin biisimateriaalillaan. Blake on sisäistänyt albumikokonaisuuden ja -mitan merkityksen ja jälleen levy on ideaalimittainen ja sopivilla hengähdystauoilla katkottu. Tällaisessa yhteydessä Starbringerin ja Evil Remainsin tasoiset biisit iskevät heti. Tällä kertaa Seppovaaran fiksaatio bluesiin on paremmin jäsenneltyä, kuten akustisilla kitaroilla kompattu Walk In osoittaa. Black Spiritin The Doors -trippailu on tosin liian lähellä alkuperäistä.

Ensi kerralla soundimaailmaa voisi laventaa entisestään, mutta kyllä Blaken leirissä voi olla levollisin mielin. Starbringer on toistaiseksi vuoden kovin kotimainen metallijohdannainen rokkikiekko.