Nimibiisi käynnistää Taste Of Voodoon lupaavasti mystisellä ja varsin vauhdikkaaksi yltyvällä avaruusgroovella. Seuraavaksi The Hell’s Ladder heittää peliin juurevan ja tonnin painoisen riffittelyn. Siinäpä tärkeimmät. Lähes tunti toisaalla 1970-luvulle tähyävää, toisaalla metallista stonerrockia alkaa ennen pitkää hieman haukotuttaa, mutta onnistuneesti Blaken kuudes albumi joka tapauksessa ylläpitää edellisellä Haze Parade -levyllä (2010) löydetyn hyvän vireen.
Pitkähkö tauko studioalbumien julkaisujen välillä ei kuulu Taste Of Voodoolla ollenkaan negatiivisessa mielessä. Biisimateriaalista ei varsinaisen heikkoa lenkkiä huomaa, soundit ovat kohdallaan, soitto kulkee ja Aaro Seppovaara tulkitsee vahvasti. Kuten mies Soundin syyskuun numerossa totesi, hän oli ennen sivutoimisesti laulava kitaristi, nykyään ensisijaisesti laulaja.
Blaken ystävälle Taste Of Voodoo on takuuvarma hankinta. Viimeiseen saakka jalostetulla albumilla ydinosaamisesta poiketaan loppupeleissä harvoin, vaikkei täysin yksipuolisesta mäiskeestä olekaan kysymys. Tulevaisuudessa bändi on toivottavasti entistäkin rohkeampi kokeilemaan, kaikki edellytykset sille ovat vähintään olemassa.
H