BLAKE: Planetizer

BLAKE
Planetizer
Wolfgang

Niin jylhältä kuin Blaken kaksi edellistä albumia ovat kuulostaneetkin, alkoi huoli kerääntyä puseroon, että bändi ei oikein tahdo päästä asiassaan eteenpäin. Kosminen planeettarock tuntui terminä yhä toistuessaan väkinäiseltä ja pitkitetyltä idealta. Tematiikkaa jatketaan vielä Planetizerillakin, mutta nyt Blake on loikannut Godzillan kokoisen askeleen eteenpäin.

Tässä tapauksessa eteenpäin meneminen tosin voidaan käsittää myös menneisyyteen kurkisteluksi, sillä Planetizerilla turvaudutaan pyhiin opinkappaleisiin. Enää Blakea ei voi millään tasolla yhdistää uusgrungen viheliäiseen kastiin, vaan vertailukohdista nousee esiin vain raskaan rockin suurin ja kaunein. Two Waysin hauraaseen Ozzy-soundiin ei pääse enää edes Ozzy itse ja heti perään Reachingin Iommi-riffittely nostaa karvat pystyyn. Kun perustasoltakin löytyy Come Downin ja Serpent Staren tasoista tavaraa, voi Planetizerin empimättä nostaa Blaken ensimmäiseksi täysosumaksi.

Aaro Seppovaaran äänenkäyttö on monipuolistuttuaan tyystin vapaa Peter Steele -maneereista ja musiikin yksinkertaistaminen on avannut sen portin, jonka taakse Blake olisi lopullisesti jäänyt, jos sen kolmaskin albumi olisi ollut vain piilevän potentiaalin odottelua.