Blood Revoltin musiikilliset lähtökohdat ovat helposti pääteltävissä. Projektissa laulaa viime aikoina melko moneen soppaan nenänsä tunkenut Primordialin Alan Averill. Soitannasta puolestaan vastaa Axis Of Advancessakin aikanaan vaikuttanut kaksikko J. Read (rummut) ja C. Ross (kitarat). Se myös herättää, syystäkin, hieman epäilyksiä. Kanadalaisten armotonta rytyytystä ja Averillin omintakeista tulkintaa kun on, ilmeisestä hengenheimolaisuudestaan huolimatta, vaikea kuvitella kuulevansa samassa paketissa.
Blood Revoltin konsepti asettuu toki äärimmäisen metallimusiikin konventioiden kanssa hienoisesti poikkiteloin, mutta pelkkä vastavirtaan seilaaminen ei riitä perusteluksi jos kokeilu muuten epäonnistuu. Suurin osa Indoctrinen kappaleista on suhteellisen yhdentekevää mäiskettä, jossa ei ole likimainkaan samaa hyökyaaltomaista voimaa kuin Axis Of Advancessa – toisesta kanukkikytkystä, Revengestä, tietysti puhumattakaan. Averill tekee parhaansa eläytyäkseen levyn temaattiseen puoleen, mutta musiikin ja laulun välistä seinää ei kummaltakaan puolelta juuri koetella.
Lehdistötiedotteessa Indoctrinea verrataan itsemurhapommittajan hikoileviin käsiin laukaisimella. Olkoon niin, mutta jotain räjähtävääkin kai tarvittaisiin.