Oululainen poppoo lyö ällikällä, sillä tällaista musiikkia ei taatusti ole tehnyt kukaan ainakaan täälläpäin. Ehkä 1970-luvulla parhaiden taistolaislaulujen rytmittelyt olivat jotakin tähän suuntaan, mutta Bohemika jättää historiaan aivan omanlaisensa jäljen.
Yhtyeen monipuolinen keitos yhdistelee flamencoa, lattaria, iskelmää ja poppia. Rock on virkistävästi vain pieni lisämauste. Sähkökitarat eivät liikaa räyhää, vaan sointi perustuu viuluihin, pystybassoon, pianoon ja akustisiin sekä flamencokitaroihin.
Kaiken kruunaa Eeva-Maria Kauniskankaan voimakas, eloisa ja ennen kaikkea eläytyvän mestarillinen laulu. Hänen omaperäinen artikulaationsa muistuttaa paikoin Maritta Kuulaa. On hirvittävä vääryys, jos tuollainen lahjakkuus ei pääse laajempaan tietoisuuteen.
Huikean teatraalista ja hiukan taiteellistakin on Bohemikan meininki. Tasokkaasta ja vaihtelevasta sävellystyöstä vastaa Kristian Kokko enimmäkseen yksin, osin Kauniskankaan kanssa. Tekstien unenomainen ja täydellisesti musiikkiin sopiva maailma on Kauniskankaan kynästä.