BON JOVI: Crush

Arvio julkaistu Soundissa 07/2000.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Bon Jovi on aina edustanut minulle jonkinmoista saippua-rockia. Bon Jovin biisit ovat olleet hyvällä dramaturgiantajulla tehtyjä, naiiveja ja meneviä Pieni talo preerialla -tyyppisiä paatoksia. Niistä on tullut hyvälle tuulelle.

Arvio

BON JOVI
Crush
Mercury

Bon Jovi on aina edustanut minulle jonkinmoista saippua-rockia. Bon Jovin biisit ovat olleet hyvällä dramaturgiantajulla tehtyjä, naiiveja ja meneviä Pieni talo preerialla -tyyppisiä paatoksia. Niistä on tullut hyvälle tuulelle.
Yhtyeen edellinen pitkäsoitto These Days ilmeistyi vuonna 1995, sen jälkeen Jon Bon Jovi teki soololevyn ja näytteli pari keskinkertaista leffaroolia. Viiden vuoden tauon jälkeen bändin rivit on koottu taas yhteen ja uusi levy on ulkona. Crush on huono levy. Innoitusta on haettu niin 80-luvun puolivälistä yhtyeen omalta kultakaudelta kuin The Beatlesistakin. Lopputulos on laahaava ja teennäinen. Sgt. Pepper -vaikutteiset torvet kuulostavat todella hölmöiltä ja herättävät vain vankkaa ärsytystä. Miksi tällaistä? Missä on se poseeraava naapurinpoika, joka kirjoitti tarttuvia biisejä ja teki selvää niistä, joille Axl Rose oli liian rankka? 

Lisää luettavaa