THE BOYS: Suomi-rockin korkeakoulu 40 vuotta – Opinnäytteitä

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Tässäpä suomalainen rock-instituutio, jonka ei tarvitse suurennella tekemisiään historiallisen merkityksen, monipuolisen musisoinnin tai ehtymättömän elinvoimansa suhteen.

Arvio

THE BOYS
Suomi-rockin korkeakoulu 40 vuotta - Opinnäytteitä
WEA

Tässäpä suomalainen rock-instituutio, jonka ei tarvitse suurennella tekemisiään historiallisen merkityksen, monipuolisen musisoinnin tai ehtymättömän elinvoimansa suhteen. Kaikkiaan yli 30 muusikon voimalla rullannut, aika ajoin rohkeastikin muotoaan muuttanut Boys on nähnyt hittikausia, hiljaiseloa, rautalangan nousun, bluesin puraisun, suuren soulahtavan puhallinkokoonpanon, tv:stä tutun pop-suosion ja kantapeikkojen juurevat pikkupartiot bluesin ja rockabillyn sisseinä sekä nostalgisen paluun Hämeenkadun juurille.

Tuplahistoriikin 40 biisin oivalluksiin kuuluvat Eeron ja Jussin laulujen ohessa tehdyt Boys-säestykset Carolalle, Jukkis Kuoppamäelle, Jim Pembrokelle, Kari Kuuvalle ja Topi Sorsakoskelle. Ne tekevät suosikki-iskelmien sarjasta mielenkiintoisemman, joskin upeutta riittää veljesten tulkinnoissa. Esimerkiksi perättäiset Tummanpunainen ja Ei aika mennyt koskaan palaa osuvat tuikeasti tunnehermostoon.

Jos Jussin reippaan rokkimenestyksen, promolevyjen ja Finnhits-poppailun vuodet korostuvat ajallaan, löytyy vastaavasti Eerolta upeita sooloesityksiä (Sinä vain, Fine And Mellow). Loppupuolella remmiin astuvat Tammilehdon veljekset, joiden kanssa tehdyt Gold Disc -levytykset harmi kyllä jäivät kokoelman tavoittamattomiin. Juhlakonsertissa Antti ja Pekka kyllä soittivat Stratoa ja Les Paulia kuin enkelit ja paholaiset. Heillä on näytön paikkoja muissa Boys-levytyksissä ja varsinkin rouheassa Jupp-lainashekissä Skitta pussiin (1980.)

Omahistorioitsija Jussin mehevä kertaus bändin vaiheista levytystietoineen ja kuvineen on ahdettu ansiokkaasti 28-sivuiseen kansivihkoon. 

Lisää luettavaa