CARA DILLON: Sweet Liberty

Kakkosalbuminsa Sweet Liberty julkaissut Cara Dillon on puhdasäänisessä herkkyydessään kuin Irlannin vastine edesmenneelle ja postuumisti maailmanmaineeseen kohonneelle Eva Cassidylle. Toivottavasti Dillon kuitenkin saavuttaa kaiken saavutettavissa olevan vielä elinaikanaan.

Vasta 14-vuotiaana kotimaassaan traditionaalisen musiikin laulukilpailun voittanut ja yhdellä Mike Oldfieldin lukuisista Tubular Bells -versioistakin mukana oleva Cara Dillon tulkitsee Sweet Liberty -levyllä sekä perinteisiä kansanlauluja että niiden hengessä miesystävänsä ja levynsä tuottaneen Sam Lakemanin kanssa kirjoittamiaan sävelmiä. Dillon on mahdollisimman aidosti vanhan ajan folklaulaja, joita ei tänään tapaa ainakaan radioaalloilla tai television musiikkikanavilla. High Tidella Cara Dillonin heleä ääni on kuin yhdistelmä Tori Amosia ja Kate Bushia. The Winding River Roella Dillonia säestää vain etäisen syntetisoijan humina. Laulajattaren kotona äänitetyn levyn pysähdyttävin esitys on Tommy Sandsin sodanvastainen There Were Roses. Pohjois-Irlannin poliittiseen tilanteeseen kantaaottavaan pianojohtoiseen lauluun tunkeutuvat hetkeksi – kuin elämään luonnostaan kuulumattomana kauneusvirheenä – mukaan myös sotilaalliset paraatirummut.

Kauniin ja asiaankuuluvasti syvän vihreän levyn Cara Dillon päättää kansanlauluun The Emigrant's Farewell. Irlannista on lännen kultamaahan lähtijöitä aikoinaan riittänyt siinä missä meidän Pohjanmaaltammekin ja jäähyväiset ovat aina surulliset.