CATASTROPHIC: The Cleansing

Alaviritteiset kitarat runnovat ylitsepääsemätöntä valliaan, laulajalla maistuu veri suussa, koska keuhkot pyrkivät ulkoilmaan kipeäksi rääytyn kurkun läpi ja kuoleman haju leijuu kaikkialla. Tuntuuko tutulta? Totta ihmeessä tuntuu, mutta nyt ei taida olla enää vuosi 1989, jolloin Obituary alkoi tosissaan syöstä tulta.
Catastrophic riffittelee kuin Obituary ja rytmityksetkin puhuvat selvää kieltä. Trevor Peres, Obituaryn rytmikepittäjä, on missiomatkalla vanhan jenkkideathin puolesta. Catastrophic kulkee jopa niin läheltä Peresin pääbändiä, että Obituaryn tila alkaa arveluttaa: kuolemanleiristähän ei ole kuulunut mitään uutta vuosiin. Kokoelma tosin ilmestyi vasta äskettäin ja se osoittaa, ettei Catastrophicista vielä ensilevyllään ole varteenotettavaksi haastajaksi. Silti viikate viuhuu siihen malliin, että ylisanojen vyöry olisi väistämätön, jos Obituarya ei olisi olemassa.
Catastrophicin tulevaisuutta on mukava arvailla. Veikataan, että se tekee kolme toisiaan vahvasti muistuttavaa levyä, joiden jälkeen bändin jäsenet erkanevat. Sitten ilmestyy uusi bändi, jonka alavireiset kitarat ja rääkylaulu tuovat erehdyttävästi mieleen vuoden 1989.