D12: Devil´s Night

Eminemiä on aina vihattu ja rakastettu, mutta myös ihailtu. Matka Infinity LP:stä underground-sankariksi ja Dr. Dren tallin kautta maailman maineeseen on ollut pitkä. Eminem on aina saanut propsinsa, Slim Shady EP -klassikon, kahden Dren suojassa julkaistun albumin, demojen ja vierailujen ansiosta, puhtaasti taidoilla. Halpamaisesti Eminemin uutena levynä markkinoitu pitkäsoitto ei petä mainoksen vakuuttamaa kuluttajaa, sillä juuri sitä Devil`s Night on – kolmas luku Eminemin tuhkimotarinaan. Se on uusi Eminem-levy siksi, että D-12 kuulostaa lähinnä Eminemiltä kuudesta jäsenestään huolimatta.
Vuosia sitten D-12:n jäsenet Eminem mukaanlukien vannoivat valan, jonka mukaan ensimmäiseksi breikkaava jäsen vetää koko ryhmän pinnalle. Se, että Eminem sai kunnian, ei tule yllätyksenä, sillä Devil`s Nightin perusteella yhtyeessä ei The Sourcen vanhoista Unsigned Hype -hehkutuksista huolimatta ole toista varteenotettavaa MC:tä. Dirty Dozenin voimakeino on väkivallan ja huorittelun hyväksi havaittu shokkiarvo. Siinäkin mielessä Devil`s Night on Eminem-levy. Eminem on myös äänessä muita enemmän, mutta sulkee henkilökohtaisen, tunteellisen puolensa kokonaan ulos, mikä on sääli, sillä Eminem on parhaimmillaan Jay-Z:n ja Slugin kaltainen omaelämäkerrallinen runoilija.
Kun biitti on vanha, eikä levy onnistu paljastamaan tekijöistään paljoakaan uutta, on pettymys suuri. Kun levyn ainoa ennenkuulematon läppä on Lethalin ja Fred Durstin kanssa riitaantuneen Eminemin Girls, ei kaikki ole kohdallaan. Eminem on edelleen taitava mikrofonin ääressä, mutta arvoituksettomampi kuin koskaan ennen.