DAVID SYLVIAN: The Good Son vs. The Only Daughter

Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kalifornian aurinkoiselle viinitarhaseudulle perheineen asettunut brittiläinen David Sylvian on jäänviileän popmusiikin mestari. Kuin kulttisankariksi syntynyt mies on ehtinyt Japan-yhtyeen jälkeen työskennellä muiden muassa Robert Frippin, Ryuichi Sakamoton sekä Holger Czukayn kanssa.

Arvio

DAVID SYLVIAN
The Good Son vs. The Only Daughter
Samadhi

Kalifornian aurinkoiselle viinitarhaseudulle perheineen asettunut brittiläinen David Sylvian on jäänviileän popmusiikin mestari. Kuin kulttisankariksi syntynyt mies on ehtinyt Japan-yhtyeen jälkeen työskennellä muiden muassa Robert Frippin, Ryuichi Sakamoton sekä Holger Czukayn kanssa. Hän on yksi niistä harvoista lauluntekijöistä, joiden kohdalla sana "avantgarde" ei tunnu lainkaan kornilta.

Sylvianin uusi levy lähtee sekä ajatuksen tasolla että konkreettisesti liikkeelle siitä, mihin kahden vuoden takainen Blemish Christian Fenneszin elektronisine kokeiluineen ja Derek Baileyn viriileine free-kitaroineen jäi. The Good Son vs. The Only Daughter koostuu nimittäin (pääosin hyvin karsituista) uudelleen tulkinnoista lähes kaikista levyn raidoista. Näistä remiksauksista vastaavat muun muassa Burnt Friedman, Ryoji Ikeda ja Yoshihiro Hanno.

Jos oli jo Blemish luonteeltaan raukea, intiimi ja minimalistinen, samaa sävyä edustavat nämä yhdeksän kokeellista raitaa. Toivottavasti The Good Son vs. The Only Daughter ei kuitenkaan ratkaisevasti myöhästytä seuraavaa oikeaa albumikokonaisuutta. 

Lisää luettavaa