Deathchainin jokaisen levyn otsikossa tulee olla ”death”- tai ”dead”-sana. Luultavasti kitaristi Corpsella on viisi seuraavaakin jo ideoituna! H.P. Love-craft ja Suuret Muinaiset synkistelevät sanoituksissa ja Deathchain uppoutuu levy levyltä syvemmälle bändin moukarointia oivasti pukevaan aihepiiriin.
Laulajanvaihdon jälkeen Deathchain on korostanut death-osaamistaan ja jättänyt thrashiä vähemmälle. Aluksi linjan tarkistus tuntui hyvältä, mutta jatkuvasti toteutettuna se alkaa purra itseään häntään. Death Gods on järkälemäinen, paksusoundinen ja koko ajan paahtava deathlevy, joka yksittäisinä biiseinä kuljettaa tyylin perinteitä uljaasti, mutta kääntyy kokonaisuutena läpikäymättömäksi möykyksi. Vaikka soolokiemuroita on enemmän kuin ennen, Death Godsilla Deathchain jää polkemaan paikalleen. Tulee mieleen vanhan limumainoksen iskulause: ”Been there, done that.”
Deathchain on hieno bändi, mutta näkymät ovat nyt kovin erilaiset kuin vielä Deathrash Assaultin (2005) ja sen kiertueen aikaan. Kaikessa murskaavuudessaankin Death Gods on kangistuneen oloinen albumi.