DEF LEPPARD: X

Omien sanojensa mukaan Def Leppard olisi voinut lopettaa musiikinteon jo 1988, jos fyrkan tekeminen olisi ollut se tärkein juttu. Kyse on kuitenkin musiikista ja tavoitteesta kirjoittaa parempia lauluja levy levyn jälkeen. Näin siis bändi itse asian tulkitsee. Niinpä tämä Sheffieldin Kuulo Tiikeli onkin haalinut sävellysavuksi muun muassa Aerosmithin kanssa duunia tehneen Marty Frederiksenin sekä Andreas Carlssonin, Per Aldeheimin ja Max Martinin pahamaineisesta Cheiron hittitehtaasta. Ulkopuolisilta biisintekijöiltä aiemminkin potkua hakeneella bändillä taitaa taas olla mielessään liuta sinkkuhittejä, 2000-luvun otteella. Lopputulos? Samaa kauraa kuin jo viimeiset neljätoista vuotta, uudehkojen säkätysten kera. On surullista kuunnella liki kaksi vuosikymmentä sitten ikihitti Photographin kynäilleen kvintetin varastavan estoitta itseltään kappaleessa Four Letter Word. Gravity on epäonnistunut kokeilu naittaa moderni biitti liian usein kuullun Leppard-kertosäkeen kanssa. Lukuunottamatta sitä seikkaa, että tuotantoa onkin kautta linjan nykyaikaistettu, ei X:llä loppujen lopuksi ole musiikillisesti mitään enemmän – tai vähemmän – annettavaa kuin millään muullakaan bändin julkaisulla sitten Hysterian. Fanaattisista fanaattisin diggari voi kai tästäkin saada jotain irti, kyynikko kutsuisi tätä liian makeaksi vuosikertaheviksi.

"We don't have to prove anything with our songwriting", kertoo bändin keulahahmo Joe Elliott. Ehkä, mutta miksi sitten edes pyrkiä tekemään alati parempia kappaleita, kun kerta mitään todistettavaa ei ole? Saati edes mitään kuunneltavaa.