Levyarvio: No onpahan turaus! Def Leppard kevytrockailee vailla ajatustakaan kokonaisuudesta

Def Leppard
Diamond Star Halos
Mercury

Vuonna 1977 perustetun brittiheavyn uuden aallon yhtyeen 12. albumin ensikuuntelu oli yhtä vuoristorataa. Hyvän aloitusbiisin jälkeen hyökyy yhdentekeviä kevyt-hardrockeja, kamalaa country rockia, juustoista balladia, kankeahkoa INXS- ja U2-poppia sekä kaiken kukkuraksi vielä Beatles vyörytystä. VMP-tokaisuhan siinä kirposi huulilta.

Synkät tunteet kyllä laantuivat, mutta melkoinen sillisalaatti tämä 15 biisin turaus on. Diamond Star Halosia ei voi pitää samaan tapaan albumina kuin kokonaisuutena alusta loppuun loistavaa Hysteriaa (1987) tai bändin viimeistä heavy-levyä Pyromaniaa (1983). Tämä albumi on kooste ylituotettuja irtoraitoja, jotka on suunnattu eri kuluttajasegmenteille. Diamond Star Halos on kuin ryöstökalastusta: ihan sama mitä nuottaan tarttuu.

Kokonaisuutena levy on välttävä, vaikka mukana onkin jokunen aivan mainio biisi niin tanakalta kuin herkältä osastolta. Suurin osa materiaalista on aika geneeristä kevytrockailua ja on joukossa pari aika kamalaakin veisua. Mielenkiintoisinta on laskea, montako säettä loppuu yksinäiseen lauluun, monessako läpytellään käsiä yhteen tai montako Beatles-viittausta levyltä voi bongata.