DIO: Master Of The Moon

Dion kaksi edellistä levyä ovat olleet takuuvarmoja näyttöjä siitä, että heavyn pieni suuri mies sai notkahduksen jälkeen juonen päästä uudelleen kiinni. Etenkin Killing The Dragon -levyltä löytyi muutamia Dion ehdottomaan parhaimmistoon kohonneita raitoja.

Master Of The Moon puolestaan astuu kokeellisemmille linjoille. Uuden levyn kappaleet raottavat salojaan vähitellen, koska Dio on etsinyt sävellyksiinsä uudenlaista ilmaisua, johon totuttelu vaatii aikansa. Kappaleet eivät edusta sitä parhainta Dioa, mutta mielenkiintoisia elementtejä riittää. Esimerkiksi usean kappaleen riffeissä on selvästi haettu vaihtoehtoisia linjoja, jotka haastavat miehen fanit kuuntelemaan kappaleita tarkkaavaisesti. Hyvä niin, sillä Diolla tuntuu edelleen riittävän kunnianhimoa pyrkiä löytämään vielä jotain uutta heavyynsa.

Toisaalta Master Of The Moonilta ei kuitenkaan löydy erityisen järisyttäviä oivalluksia. Muutosta on tapahtunut vain sen verran, että kappaleista löytää kiinnostavia piirteitä, mutta ei elämää suurempia kokemuksia. Parhaimmillaan kokeileva lähestymistapa johdattaa varsin salaperäisten tunnelmien äärelle, mutta jotenkin Diolta tuntuu jääneen se viimeinen rutistus tekemättä.

Kokonaisuutta levy on hyvn tasavahva kokonaisuus, mutta selkeiden huippukohtien puuttuessa tasavahvuus keikahtaa pikkaisen tasapaksuuden puolelle. Killing The Dragonin nimiraidan kaltaista hittimateriaalia uudelta levyltä on turha etsiä.