DISPATCHED: Motherwar

Dispatchedilla on takanaan lähes vuosikymmenen rimpuilu ilman kunnon sopimusta. Sitten nappaa oikein perinteisellä metalliyhtiöllä, joka välittömästi leimaa bändin kotimaansa parhaiten varjelluksi salaisuudeksi. Mahtaa tuntua hyvältä. Kun räyhälaulusta ja kitaramelodioista tulee mieleen Destruction riistämässä Acceptia, voi suuntana olla vain yksi osoite: Ruotsi. Klassisten sävelien rouhinta kitaralla ja jopa traditionaalimelodioiden lisäily on kuin thrashimpää Amorphista. Dispatched ei ole suoranainen thrash-pumppu, mutta asenne ja ote on sen suuntainen, sillä metallia veivataan ylpeänä. Näillä linjauksilla ei voida välttää ironiaa, mutta Dispatchedilla riittää huumoria omien tekemisten arviointiin. Remuversio The Final Countdownista kelpaa todisteeksi, vaikka se kuulijan hermoja rassaakin.
Ensilevyllä painellaan vielä liian usein siltä kohtaa, mistä aita on säleinä, sillä esimerkiksi biisien aloituksiin kaipaisi variaatiota. Parhaina hetkinä päästään kunnon ukonilmaan.