Helsinkiläinen Downstairs on jättänyt uuden levynsä nimestä Onnenpyörän hengessä vokaalit pois. Kaiketi sen on tarkoitus korostaa yhtyeen särmikkyyttä.
DWNSTRS-levyn tuotantotiimissä on ollut mukana lähes koko Fullsteamin väki. Ehkä tarkoituksena on ollut profiloida yhtyettä etäämmälle Disco Ensemblen popularisoineesta post-hardcoresta, ja niinpä porukka on tehnytkin myönnytyksiä melodisuuden ja tarttuvuuden suuntaan. Tämä on onnistunut ratkaisu. Taitavien moniosaajien tietotaito on tuottanut synergisiä hyötyjä ja juuri tuotannon suhteen kyseessä on erittäin vakuuttava näyttö.
Levyn kärkeen sijoitettu Sealife aloittaa pelin kerrassaan komeasti. Jännite syntyy hienosti siitä, että bassoa pihdataan kertosäkeeseen asti. Yhtyeen vaikuttavin käyntikortti maailmanvalloitusta ajatellen on kuitenkin upea All You Can Eat, joka on vaikuttava mikstuura vaarallista, modernia indierockia ja 80-luvun puolivälin The Curea. Nerokas idea on käyttää sovituksessa pianoa ja selloa, jotka muodostavat teollisesti soivaan taustaan nähden kiehtovan kontrastin.
Kokonaisuuteen mahtuu myös selkeästi heikompia ja tavanomaisempia esityksiä. Loppua kohden Asmon laulun yksipuolinen julistusmentaliteettikin alkaa puuduttaa. DWNSTRS-albumin kantava linja tuntuu olevan se, kuinka kappaleisiin saadaan maksimaalisen uhkaava draivi. Muutama yleistunnelmasta poikkeava hengähdystauko tekisi kokonaisuudelle hyvää.