Amy Leen johtaman Evanescencen edellinen albumi The Open Door (2006) oli pianovetoinen ja vahvasti soololevyhenkinen kokonaisuus, joka toi enemmän mieleen intohimottoman Tori Amoksen kuin platinaa myyneen rockyhtyeen. Ehkäpä juuri siksi uusi albumi on bändivetoinen levytys, joka on loogisesti myös nimetty yhtyeen mukaan.
Amy Lee on väistynyt sivuun yhtyeen pääasiallisen säveltäjän tontilta. Albumin kappaleet ovat sen myötä koko yhtyeen yhteisponnistuksia. Se kuuluu tiukassa yhteissoinnissa, jossa kitaratyöskentely on nostettu etualalle. Lee pääsee toteuttamaan vahvinta osaamistaan värikkäissä laulutulkinnoissa, draaman kaaren vaihdellessa herkistä väliosista voimaa ja energiaa uhkuviin kertosäkeisiin. Mielikuva kokonaisuudesta asettuu raskaaseen rockiin, jossa popmusiikin tehokeinoja on käytetty hyväksi hyvällä maulla.
Evanescencen debyyttialbumi Fallen (2003) toi aikanaan yhtyeen esiin poikkimusiikillisella lähestymistavallaan, mutta sittemmin Amy Lee eksyi hetkeksi yltiödramaattisen ja eeppisen taidemusiikin syövereihin. Tämän albumin takana on kuitenkin selkeästi koko yhtye, joka hoitaa hommansa erittäin hyvin.
