Fear Factory on omalla alallaan kärkinimiä ja syystäkin, mutta minua on tavannut ärsyttää bändin levyillä metronomiakin tarkempi bassarityöskentely. Ja jälleen kerran liian tarkka nakutus iskee yli ennen kuin pääsee paneutumaan itse asiaan.
Kalifornialaisten levyllä nousevat keskeiseen asemaan melodiat. Niissä on vahva uuden aallon tyyppinen leima, joka istuu erinomaisen tarkasti bändin deathmetalin syövereissä rypevien riffien päälle. Fear Factory osuu The Industrialistilla melkein tarkimmin oman asiansa ytimeen, mutta silti bändillä riittää vielä pöyhittävää pesässään.
Murisevien kitarariffien ja konesoundien ristisiitos kuulostaa välillä siltä kuin nämä kaksi elementtiä eivät todellakaan kuuluisi yhteen ja jossakin toisessa paikassa moinen yhdistelmä taas ei voisi kuulostaa jumalaisemmalta. Yhtye käy näppärästi lainaamassa vanhoilta uuden aallon bändeiltä, jotka olivat 1980-luvulla suuntaamassa goottirintamille, ja kurkistaa teeman verran myös Halloween-elokuvan suuntaan.
The Industrialist kuulostaa siltä kuin Fear Factory olisi tällä kerralla halunnut enemmän, ja levyn kaksi viimeistä raitaa todistavat yhtyeen olleen etsimässä jotakin taiteellisesti suurempaa. Bändillä on selvästikin ollut syvempi visio missiostaan, mutta se ei ole pystynyt pukemaan haluamaansa ilmaisumuotoon. Silti levyyn ei tarvitse olla pettynyt.
