Fear Factoryn saippuaoopperan viimeisin jakso päättyi yllättävään käänteeseen. Riitojen säestyksellä edellisestä kokoonpanosta rannalle jäänyt kitaristi Dino Cazares on liittynyt uudestaan bändiin, ja nyt uudet entiset jäsenet (kitaristi-basisti Christian Olde Wolbers ja rumpali Raymond Herrera) ovat vuorostaan haastamassa bändiä oikeuteen. Asetelma johtaa siihen, että tällä hetkellä kaksikin eri yhtyettä voisi periaatteessa edustaa nykymuotoista Fear Factorya: Arkaea ja Fear Factory. Fear Factoryn nimellä toimiminen on joka tapauksessa tehtävän kannalta uskottavampaa.
Jo levyn nimestä voi päätellä, että Transgressionilla (2005) otettu rohkea syrjähyppy orgaanisempaan äänimaailmaan jäi lopulta yhden levyn mittaiseksi. Fear Factory kuulostaa taas siltä miksi se on useimpien ihmisten mielikuvissa muotoutunut. Teolliset Mechanize ja Industrial Discipline vaikuttavat aluksi turhankin yllätyksettömiltä, mutta thrashimman riffittelyn vetäminä esimerkiksi Fear Campaign ja Powershifter kurottavat jo reilusti pidemmälle. Christploitation taas kumartaa nimensäkin puolesta vielä enemmän yhtyeen alkupään tuotannon suuntaan.
Mechanize on vahva levy, juuri sellainen kuin Fear Factorylta pitäisi odottaakin. Oli yhtye sitten todellisuudessa Fear Factory tai ei.
