Laulamisen ja soittamisen ilo on tärkeä asia, mutta siitä puhuminen on kliseistä ja kornia. Seattlelaisen Fleet Foxes -yhtyeen musiikista ei kuitenkaan voi keskustella ilman, että tähän musiikin tekemisen ulottuvuuteen puuttuu. Laulaja-lauluntekijä Robin Pecknoldin ja hänen sydämensä kyllyydestä hoilaavien ystäviensä musiikin vastustamaton voima nousee nimenomaan laulamisen ilosta. Tämä naiivi, ihastuttava ja kirkasotsainen energia puskee vastaan niin yhtyeen debyyttialbumin kuin myös sen oheisjulkaisuna syntyneen Sun Giant -ep:n jokaisella raidalla.
Kuulostaa siltä kuin Fleet Foxes olisi laulanut Pecknoldin mainiot folkpopit levylle silmät hartaasti ummessa, euforinen hymy jokaisen jampan huulilla. Leikkisän kaanonkieputuksen ja intiimimmän balladilaulun välillä liikuskelevat laulusovitukset ovat kekseliäitä ja ne soivat upeasti. Monin paikoin Fleet Foxesin kauniisti leijuvat kuoropoppailut liikuskelevat 60-luvun klassikoiden määrittämällä pelikentällä, mutta ulkokohtaisista tyylijäljitelmistä ei tässä tapauksessa ole kysymys. Sitä paitsi ainoastaan urpo jättäisi The Beach Boysin, The Zombiesin, Simon & Garfunkelin, The Bandin ja muiden harmonialaulun mestareiden opetukset huomiotta.
Fleet Foxes on katsastanut alan kulmakivet ja ammentanut niistä valtavan lorauksen näkemyksellisyyttä ja laulamisen riemua raikkaaseen folkhenkiseen debyyttiinsä. Albumi kuuluu ehdottomasti vuoden väkevimpiin pelinavauksiin.
Kun Fleet Foxesin kosketinsoittaja ja laulaja Casey Wescott vastaa puhelimeen, on Yhdysvaltojen länsirannikolla keskiyö. Se on sopiva aika juttutuokiolle, sillä yhtye on juuri palannut kiertueelta ja ”nukkuminen on joka tapauksessa mahdotonta.”
Teidän albuminne on kerännyt ehkä parempia arvioita kuin mikään muu levy tänä vuonna. Tiesittekö sitä tehdessänne, että nyt on syntymässä jotain aivan poikkeuksellista?
– Ei meillä ollut sellaisesta aavistustakaan. Levyä tehdessämme olosuhteet olivat aika kummalliset. Esimerkiksi minä oli töissä isojen korporaatioiden käyttämässä konsultointifirmassa. Tein töitä jopa 70–80 tuntia viikossa ja sen lisäksi olin mukana kolmessa bändissä. Kaiken lisäksi vanhempani eivät ole koskaan tukeneet musiikkiharrastustani. Heidän arvostamansa asiat liittyvät enemmän työelämään ja semmoiseen. Musiikki nähtiin asiana, joka ei ole hyväksi minulle.
– Teimme levyn itse ja tietenkin olimme siitä innoissamme. Monet jutut äänitettiin kellareissa, makuuhuoneissa ja muissa vastaavissa paikoissa. Levyä tehdessämme meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Onko mielestäsi reilua, että musiikkianne verrataan esimerkiksi The Beach Boysiin ja The Zombiesiin?
– Se on ainakin hyvin kiinnostavaa. Sain juuri Beach Boys -dvd:n ja katsoin sen läpi. Mielestäni se ei muistuttanut lainkaan meidän musiikkiamme. Ainoa yhtymäkohta on lauluharmoniat ja nekin toimivat eri tavalla. Mielestäni meidän ja Beach Boysin välillä on joitain hyvin selviä erilaisuuksia musiikillisesta näkökulmasta katsottuna. Joidenkin mielestä musiikki saattaa tosin kuulostaa samalta.
– Yhteneväisyys Beach Boysin kanssa jää mielestäni siihen, että kummassakin on n-määrä mieslaulajia. Heidän lauluäänensä ovat hyvin erilaisia ja itse asiassa laulusovituksetkin ovat hyvin erilaisia. Me kaikki laulamme omilla äänillämme emmekä yritä kuulostaa keltään muulta. Yritämme toimia niin luonnollisesti kuin mahdollista.
Monet uudet amerikkalaiset bändit laulavat hienoja harmonioita. Britanniassa ei vastaavia yhtyeitä juurikaan ole. Osaatko sanoa, mistä se johtuu?
– Tiedän niin vähän nykymusiikista, että en viitsi edes arvata. Sen verran voin sanoa, että perinteitä ja kulttuuria enemmän meidän lauluharmonioihimme on vaikuttanut se, että olemme kiinnostuneita prosessista. Haluamme oppia siitä lisää. Laulu suorituksena ja harmoniarakenteet ovat hyvin kiinnostavia asioita. On suuri haaste oppia hallitsemaan ne. Ne ovat ehdottomasti suurimmat huolemme, kun esiinnymme livenä.
– Jokaisen uuden laulun kirjoittaminen ja esittäminen on oma prosessinsa. Sen lisäksi laulut ovat lavalla ihan erilaisia kuin levyllä. Olemme muuttaneet joitain niistä paljonkin. Ei niitä koskaan voi täysin hallita. Ne muuttuvat, jos haluavat.
Teksti: Tero Alanko
