Amerikanirlantilainen folkrock-seitsikko Flogging Molly katsoo jälleen kaihoisasti taaksepäin. Siinä missä Within A Mile Of Home (2004) ajautui yhtyeen levyistä kenties lähimmäksi amerikkalaista populääriä (jääden siten itselleni kauimmaiseksi), Irlannissa äänitetty Float onnistuu tuomaan omat juurensa uuteen maailmaan kaikkia edeltäjiään mutkattomammin. Siis vähän samaan tapaan kuin miten country-musiikki aikoinaan syntyi.
Jokin tuntuu Floatin kohdalla loksahtaneen paikalleen. Kuten levyn nimikin viittaisi, Flogging Molly on saanut ilmaisunsa kannalta ratkaisevat elementit liikehtimään entistä sulavammin toistensa joukossa. Instrumentit sähköbassosta banjon kautta haitariin soivat hyvässä yhteisymmärryksessä, ja jokaisella on sovituksissa oma, hyvinkin luonteva roolinsa. Kun väliin soi pelkistetysti mies ja kitara, seuraavaan väliin änkeääkin jo koko repertuaari kuin irkkupubin juopunut house-bändi ikään (joka Flogging Molly on käsittääkseni aikanaan ollutkin).
Sanat kertovat, että pelkästä kaljanjuontimusiikista ei ole kyse – tosin koko homman perimmäisen tarkoituksen ymmärtääkseen pitäisi kai olla irlantilainen. Float on joka tapauksessa juuri oikealla tavalla vakavahenkistä iloittelua. Ei kansanmusiikkia eikä rokkia, vaan yhtälailla kumpaakin.
