Kahdeksannella sekunnilla alkaa tuttu tamppaus. Eikä se juurikaan herkeä ennen levyn loppua.
Skotlantilaisen Franz Ferdinandin alkukiito oli komea. Kaikki tuntuivat tykkäävän näteistä pillihousupojista ja heidän ensimmäisestä albumistaan (Franz Ferdinand, 2004). Sen alla julkaistut tanssipophitit Darts Of Pleasure ja Take Me Out olivat niin kovia, että kantoivat yhtyeen yli nopeasti julkaistun ja räkäpäitä räiskineen toisen albumin (You Could Have It So Much Better, 2005).
Sitten seurasi pitkä tuumaustauko. Sen tuloksena syntyi Tonight: Franz Ferdinand -teema-albumi (2009), johon suhtauduttiin kohteliaan myönteisesti. Levy kuitenkin unohtui aika nopeasti ja Franz Ferdinand katosi tutkasta.
Viime vuonna Franz Ferdinand palasi esiintymislavoille. Samalla yhtye testasi tällä neljännellä albumilla kuultavia lauluja. Ne ovat mukavan rentoja, mutta eivät sellaisia killereitä, joita olisi tässä vaiheessa tarvittu.
Vaikuttaa siltä, että Tonight-levyllä esitellyt koskettimet ovat tulleet jäädäkseen. Love Illuminationin halpa särösoundi on kuin Jack Whitelta plokattu. Bullet-biisi on kiva, ylikierroksilla käyvä muistuma 1980-luvun alun indiepopista. Sellaisen ei pitäisi nousta paluulevyn kohokohdaksi.