Levyarvio: Hitillä päähän! Franz Ferdinandin 20-vuotisjuhlakokoelma paljastaa bändin yksioikoisuuden

Franz Ferdinand
Hits To The Head
Domino

Siitä on jo peräti 18 vuotta, kun Franz Ferdinandin räväkkä Take Me Out -hitti villitsi indiediskoissa pitkin Eurooppaa. Skottibändin perustamisestakin on kulunut 20 vuotta, joten nyt on sovelias hetki niputtaa yhtä monta hittiä kokoelmalevyn muotoon.

Franz Ferdinand muistetaan ironiaa tihkuneena nörttiretkueena, jonka hyväntuulisessa tanssirockissa piisasi vahvoja post punk -vaikutteita. Se olikin yksi niistä yhtyeistä, joiden myötä tyylisuunta nousi uuteen kukoistukseen 2000-luvun alussa.

Etenkin bändin mainion esikoislevyn kappaleet tarjoavat Hits To The Head -kokoelman alkupuolella mukavan nostalgisia värinöitä. Kuivakasti soiva yhtye yhdisteli tymäköitä riffejä äkkiväärään rytmiikkaan kutkuttavasti.

Kokoelma paljastaa silti myös bändin yksioikoisuuden. Osa kappaleista jää rasittavien renkutusten tasolle, ja Talking Headsia kumarteleva bändi tuntuu olevan vuodesta toiseen maneeriensa vanki. Solisti Alex Kapranos on myös yksioikoisuudessaan hieman puuduttava tulkitsija. Päivitystä touhuun on saatu oikeastaan vain elektronisista mausteista ja miehistönvaihdoksista.

Suurimman hypevaiheen jälkeen Franz Ferdinand ei ole paistatellut kirkkaimmassa valokeilassa mutta on silti julkaissut albumeja rauhallisen tasaiseen tahtiin. Kokoelman uudet biisit Curious ja Billy Goodbye ovat sen verran freesejä vetoja, että keski-ikäistyneille indierokkareille toivottaa mielellään hyvää jatkoa.