Ghost Brigaden kolmas on malliesimerkki hiljaisena lipuvan musiikin kasvattamisesta jyrisevänä hyökynä rantaan löyväksi aalloksi ja puhurin häivyttämisestä takaisin hennoksi tuuleksi. Biisit Chamber ja Grain toteuttavat tätä teemaa puhtaimmin, ja Grain kertoo saman myös sanoituksellaan: ”hear the storm rising again, and I’m just a grain of sand”. Kun katsoo levyn kansikuvaa, teema vain vahvistuu – Until Fear No Longer Defines Us on soitoltaan, sanoituksiltaan ja kansitaiteeltaan myrskyn ja tyvenen vaihtelua, henkisesti ja fyysisesti.
Tunnelmallinen aloitus In The Woods väläyttää slaavilaisen melankolista akustisuutta, jota myöhemmin jatketaan säröttömillä sähköisillä soittopeleillä. Clawmaster tuo mukanaan metallivyöryn. Puhtaan laulun ja mörinän yhdistely alkaa, ja kun ne vaihtelevat upean, lainehtivan kitaramelodian päällä jättäen varioidun melodian viemään biisi lauluttomana loppuun, on levyn hienoin yksittäinen hetki käsillä.
Ghost Brigade pelaa koko levyn samanlaisilla vaihteluilla ja tehokeinoilla ja tulee luoneeksi vaikuttavan kokonaisuuden. Yksi ei kuitenkaan vaihdu: alakuloisuus ja surumielisyys ovat tämän myrskyn herkeämättömät tunnuspiirteet.
