Goldrush ei edes yritä salata sitä, että bändin nimi on suora viittaus Neil Youngin klassikkoalbumiin. Englannin Oxfordista tuleva viisikko on Grand Driven tapaan americanan lumoissa ja Neil Young on yksi yhtyeen keskeisistä vaikuttajista.
Vaikka Ozonan avausraita Wait For The Wheels säikäyttääkin ultrasäröisellä kitaroinnillaan, niin albumi asettuu pian ratkaisevasti rauhallisempiin uomiin. Ja vaikka siellä täällä sivurooleissa vilahtaakin syntetisaattoria ja konerumpuja, niin Goldrushin sydän sykkii modernin country & westernin ja folkrockin puolesta.
Goldrushin omaleimaisin piirre on Robin Bennettin flunssaiselta vaikuttava ja sen myötä kuin ulosantia vaikeuttava ääni. All The Facesillä Goldrush soi kuin The Byrdsin folkrockpop. Feelillä voi ainakin kuvitella erottavansa 12-kielisen Rickenbackerin helinän itse biisin sykähdyttäessä kuin originaalin Big Starin parhaat laulut.
Neil Youngin ystävien lisäksi Goldrushin Ozonan luulisi miellyttävän myös Grandaddystä ja Wilcosta pitäviä.